Kymijoen kirkas meritaimen

Taikaa, vai taikauskoa?

Mikään ei ole niin taikauskoinen kuin kalamies. Vesille lähtiessä täytyy aina olla päässä otti-lippis tai uskollinen,aina kalassa päällä oleva punaruutuinen flanelli-paita. Ja auta armias, jos onnen takaava juttu jää kiireessä kotiin aamulla, kun kukonlaulun aikaan reissuun unisin silmin lähdetään.Silloin on asiat huonosti, ja syy kalojen ottihaluttomuuteen on helposti löydettävissä.

Viime keväänä tarinaan kirjoitettiin aivan uusi luku. Aurinkoisena huhtikuun aamuna lastaamme kalastusvälineitämme  soutuveneeseen Kymijoen Korkeakosken soutualueella.Juuri ennen lähtöä muistan, ja lahjoitan soutukaverilleni Juhalle edellisenä iltana tekemäni taimenkorun . Koru oli testikappale, olimme vaimoni kanssa juuri aloitelleet kalakorujen käsityönä valmistamisen. Juha ripusti korun kaulaansa, ja sitten lähdettiin vesille. Aamu joella oli aivan hiljainen, ei tärppiäkään.

Sitten, joskus puolenpäivän jälkeen erään rantapenkan kohdalla oikea laitavapa niiasi syvään. Kala kiinni ! Varovaisen väsyttelyn jälkeen ohjasin haavin kalan alle, ja niin oli fiilis katossa. Haavissa köllötteli 4.4 kg. kirkasta, evätöntä nousutaimenta. Kevätkauden avaus oli mennyt huikeasti nappiin.

Viikkoa myöhemmin sovittiin kaverini Mikon kanssa lähdöstä haukikalaan merelle. Kevyt länsituuli puhalteli, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ensimmäinen tunti oli aivan hiljaista, tyypillistä keväällä. Kun päivä hieman lämpeni, kävi pari pientä haukea moikkaamassa, saaden vapautensa takaisin. Oli aika vaihtaa paikkaa, kun Mikko vielä halusi heittää kuuluisan ”viimeisen heiton ”.Uiton alkuvaiheessa se sitten tapahtui. Vapa niiasi komeasti, ja Daiwan jerkkiä vietiin. Nyt on iso, totesi kaverini. Muutaman minuutin väsyttelyn jälkeen saatiin hauesta ensimmäinen näköhavaintokin.”Kauhea possu”,sanoi Mikko värisevällä äänellä. Toisella syöksyllä sain haavin alle, ja kala nostettin irroitettavaksi.

Epäuskoisina katselimme valtavan paksua haukea. No nyt ! Koukut irti nopeasti, punnitus haavissa, ja perinteiset pönö-kuvat. Sitten upea haukimamma laskettiin varovaisesti takaisiin omaan elementtiinsä.Painoa hauella oli kertynyt kunnioitettavat 13.8 kg, ja paksuus oli melkoinen. Huikea kevään avausreissu merelle.

Ai niin, meinasin jo unohtaa mainita, että annoin Mikolle rannassa hauki-riipuksen ennen vesille lähtöä .

- Arska